90-luvun puolivälissä Yellow Stonen kansallispuistoon jälleenistutettiin susikanta, joka oli puuttunut ekojärjestelmästä useamman vuosikymmenen ajan. Kannan palauttaminen synnytti mittavan ketjureaktion, joka päätyi vaikuttamaan koko puiston ekosysteemiin sekä jopa sen maantieteellisiin piirteisiin.

Suhteellisen pienikokoisen lauman vapauttaminen alkoi muuttaa kauriiden laiduntamistottumuksia: eläimet siirtyivät susien vaikutuksesta laaksoista ylängöille ja niiden ylilaiduntamat alueet saattoivat taas elpyä. Tämä vaikutti laajempaan biodiversiteetin kasvuun sekä muiden lajikantojen palautumiseen ja kukoistukseen. Kasvillisuuden rehevöityminen ja metsien elpyminen vähensi joenpiennarten eroosiota ja alkoi näin vaikuttaa jokien muotoihin. Aiheesta tehtiin hauska luontodokumenttipätkä, jonka voi katsoa täältä. Video havainnollistaa kauniilla tavalla kuinka ekosysteemimuutokset yhdessä osassa ravintoketjua ryöppyävät eteenpäin ja alkavat vaikuttaa kaikkeen ympäröivään elämään ja maisemaan.

Varhaisissa buddhalaisissa opetuksissa on runsaasti syy-seuraussuhteita kuvaavia  luonto- ja viljelyvertauksia: myötätuntoa ja hyväntahtoisuutta viljellään, meditatiiviset keskittymisen tilat ovat harjoituksen hedelmiä, sisäisiä taipumuksia ruokitaan tai näännytetään, ja mieli on apinan kaltainen, oksalta toiselle hyppivä olento ¹.  Buddha seuraajineen eli ja liikkui Intian metsissä, maaseudulla, sekä kylissä ja kaupungeissa, n. 500 eaa. agraariyhteiskunnassa. Onkin luonnollista, että opetusvertaukset on poimittu ympäröivästä todellisuudesta.

On myös mielenkiintoista, kuinka usein Buddha puhuu meditaatioharjoituksen syvenemisestä syy-seurausketjujen avulla. Cetana-sutta kuvaa kuinka eettisesti hyveellinen toiminta johtaa luonnollisesti siihen, ettei harjoittajan tarvitse kärsiä katumuksesta. Katumuksesta vapaa mieli puolestaan on luonnostaan tyytyväinen ja voi syventyä meditaatioon, ja edelleen meditatiivinen rauha on hyvä perusta syvemmille oivalluksille. Tätä kaikkea alleviivataan toteamalla ettei haluttuja meditatiivisia tuloksia voi saada aikaan toivomalla tai tahdonvoiman ponnistuksella, vaan ne syntyvät luonnollisena osana kausaaliketjua, kun harjoittaja vain vaalii ja ruokkii oikeita ominaisuuksia harjoituksessaan. Tämä tietenkin saattaa vaatia joissain tilanteissa taitavalla tavalla kohdistettua tahdonvoimaa.

Thaimaalaisen metsäperinteen munkki Thanissaro korostaa, kuinka Buddhan kuvaamia hienovaraisempia syy-seurausketjuja ei tule kuitenkaan käsittää mekaanisiksi tai deterministisiksi yksisuuntaisiksi kausaaliketjuiksi². Thanissaro puhuu komplekseista ja ei-lineaarisista järjestelmistä parempana vertauskuvana mielen vaikutus- ja riippuvaisuussuhteille. Tällaisille järjestelmille on myös tyypillistä, että lähes huomaamattomalla muutoksella voi olla kauaskantoisia seurauksia koko järjestelmälle, samaan tapaan kuin vaikkapa hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä johtaa ilmaston lämpenemiseen.

Kokemusmaailmamme voidaankin ymmärtää buddhalaisen psykologian näkökulmasta eräänlaiseksi mielen ekosysteemiksi, jossa erilaiset olosuhteet ja taipumukset kytkeytyvät takaisin ja vaikuttavat aktiivisesti toinen toisiinsa. Buddhalainen harjoituspolku tähtää vapautumiseen kärsimyksistä, tämä mahdollisuus perustuu juuri kausaalisuuden ja riippuvaisuuden ymmärtämiseen. Kärsimyksen sanotaan johtuvan takertumisesta, eräänlaisesta taitamattomasta suhteesta kokemukseen. Koska meditaatioharjoituksen avulla voimme alkaa vaikuttaa  tähän suhteeseen, on vapautuminen kärsimyksistä myös mahdollista.

Meditaatiota voi ajatella tämän vertauskuvan puitteissa mielessä tapahtuvana ekosysteemikokeiluna, jossa tietoisuuteen vapautetaan uusi susikanta, esimerkiksi havainnoiva tarkkaavainen tietoisuus tai myötätuntoinen asenne, ja seurataan kuinka nämä saalistajat alkavat vaikuttaa mielen maastoon ja ilmapiiriin. Kuten susikannan kohdalla, saatamme yllättyä kuinka radikaalisti ja perinpohjaisesti erilaiset olosuhteet päätyvät vaikuttamaan mielen maisemaan sekä omaan toimintaamme. On myös hyödyllistä muistaa, että  ruokimme aina kaikilla pintapuolisesti mitättömiltä vaikuttavilla teoillamme ja näkemyksillämme erilaisia taipumuksia. Kaikilla asioilla on seurauksensa.

Tarkkailevan läsnäolon myötä alan huomata, kuinka olen vältellyt potentiaalisesti hankalaa keskustelua ystäväni kanssa vaikeasta aiheesta. Vaikka olenkin jollain tasolla tiedostanut asian, alan nyt tulla tietoisemmaksi  käyttäytymismallistani ja tämän tarkemman ymmärryksen ansiosta minulla on parempi mahdollisuus muuttaa toimintaani. Kun edelleen tutkin asiaa, tulen myös tietoisemmaksi siihen liittyvästä epämukavuuden kokemuksesta. Tämän kärsimyksen huomaaminen avaa hiukan myötätuntoa itseäni ja toista kohtaan ja vaikea keskustelu ei tunnukaan enää niin epämiellyttävältä mielessäni. Läsnäoleva tietoisuus alkaa vaikuttaa konkreettiseen käytökseeni ja toimintaani, aloitan keskustelun sopivana hetkenä. Se menee hyvin ja keskustelun jälkeen olen helpottunut. Konkreettiset tekoni vaikuttavat näin myös mielentiloihini.

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä kaikkea voimme jälleenistuttaa mieleen ja mihin olosuhteisiin voimme vaikuttaa. Buddhalaisessa perinteessä on pitkät listat ominaisuuksia, joiden kehittäminen tukee vapautumista kärsimyksistä. Sellaisia ovat esimerkiksi anteliaisuus, eettinen toiminta, hyväntahtoisuus, myötätunto ja mielentyyneys. Mutta näiden lisäksi myös erilaiset näkemykset ja uskomukset itsestä ja maailmasta vaikuttavat yhtälailla mielen ekosysteemin toimintaan.

Itseasiassa jo siirtyminen prosessiluonteiseen ja kausaaliketjuihin perustuvaan tapaan hahmottaa mielen tapahtumia on itsessään suuri muutos siihen, kuinka yleensä käsitämme kokemuksemme rakenteen. Yleensä ajattelemme itse olevamme kokemuksen keskiössä jonkinlaisena toimivana agenttina tai kokevana subjektina, joka on puolestaan suhteessa jollaintapaa objektiivisiin mielen tapahtumiin, tunteisiin ja havaintoihin. Kun alamme hahmottaa mielen tapahtumia toisiinsa jatkuvassa vaikutussuhteessa olevina prosessiketjuina, intuitiivinen käsityksemme asioiden erillisestä olemassaolosta asettuu kyseenalaiseksi ja ilmiöiden syvällinen riippuvuus alkaa paljastua.  Siirtyminen tämänkaltaiseen tapaan nähdä ja kokea, alkaa vaikuttaa syvällisesti kokemuksen muihin alueisiin. Tässä ei siis ole kyse abstraktista teoriasta, joka tulisi omaksua, vaan pikemminkin käytännölllisestä meditatiivisesta tavasta nähdä.

Tarkkailen hengitystäni, mutta huomaan, että se ei tunnu erityisen mukavalta, keho on jotenkin jäykkä. Huomaan myös mielen ilmapiirin olevan jollain tapaa kova ja tarpeettoman vakava. Pyrin omaksumaan hyväntahtoisemman asenteen itseäni ja kehoani kohtaan. Se tuntuukin toimivan ja mielentilani alkaa muuttua. Tämä vaikuttaa myös kehokokemukseeni, keho alkaa tuntua mukavammalta ja hengitys virtaa miellyttävänä. Mielentilat ja asenteet heijastuvat suoraan siihen kuinka koen kehon, hengityksen, mutta myös itseni ja maailman.

Intuitiivinen taipumuksemme on helposti ajatella oli susia tai ei, maisema pysyy samanlaisena. Tämänkaltaiset uskomukset voivat kaventaa mahdollisuuksiamme harjoituksessa. Yllä olevan esimerkin kohdalla olisin aiemmin saattanut ajatella, että minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vain jatkaa hengittelyä ja olla epämiellyttävyyden kanssa, kunnes se toivottavasti joskus muuttuu. Ekosysteemissä lähes kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen, joten vapautumisen mahdollisuuksiakin on enemmän kuin saatamme kuvitella.

¹. Myönnetään, apinavertaus ei sisällä minkäänlaista kausaalisuhdetta.

². Thanissaro Bhikkhu: The Shape of Suffering

Advertisements