Hengityksen tarkkailu -meditaation syventyessä mieli voi saavuttaa erilaisia tyynen keskittyneisyyden tiloja. Mielen rauhallista keskittyneisyyttä nimitetään buddhalaisessa perinteessä samadhiksi. Samadhia kannattaa ajatella taitona, jonka opetteluun menee aikaa. Käsittelen tässä muutamia asenteita ja tekijöitä, jotka helpottavat samadhin syvenemistä ja kehittymistä, sekä muutamia yleisiä esteitä, jotka saattavat vaikeuttaa harjoitusta. Hyödyllisin tapa lukea tätä postausta, on poimia siitä tietoisesti jotain ehdotuksia ja kokeilla niitä meditaation aikana.

Usein ihmisillä on taipumusta olla huomaamattaan tarpeettoman ankaria tai kovia suhteessa itseensä ja omaan harjoitukseensa. Nämä taipumukset voivat olla hienovaraisia ja alitajuisia. Jos ne ovat kehittyneet vuosien tai vuosikymmenten aikana ne ovat saattaneet luutua tavanomaiseksi osaksi mielen maisemaa.  Ankara tai vaativa asenne ei kuitenkaan auta mielen tyyneyden syvenemisessä, hyväntahtoisuus ja myötätuntoinen asenne sen sijaan muodostavat erinomaisen perustan samadhille. Onkin ylipäänsä hyödyllistä pohtia omaa suhdettaan harjoitukseen ja siihen millainen mielen ilmapiiri on meditaation aikana. Samoin on hyödyllistä huomata arvioiko omaa harjoitustaan ylikriittisesti ja minkä sävyisiä ajatukset ja asenteet ylipäänsä ovat meditaation aikana.

Buddhalaisessa harjoituksessa kehotetaan kehittämään brahma viharoita, taivaallisia tai jumalaisia mielentiloja ja asenteita. Neljä brahma viharaa ovat hyväntahtoisuus, myötätunto, ilo ja järkkymätön tasapaino. Näitä asenteita voi kehittää muodollisten meditaatioharjoitusten avulla, mutta yhtälailla niitä voi kehittää hengityksen tarkkailun tai muiden meditaatiomenetelmien yhteydessä. Usein yksinkertainen intentio lähestyä harjoitusta ja hengitystä hyväntahtoisella ja ystävällisellä asenteella meditaation alussa ja sen aikana riittää. Jos huomaa harjoituksessaan itsekriittisiä ajatuksia, voi myös muistuttaa itseään siitä kuinka lopulta kuitenkin tekee parhaansa. Voi olla myös hyödyllistä kysyä itseltään, kuinka suhtautuisi johonkin hyvään ystävään, joka kärsii samalla tavoin itsekritiikistä. Monille onkin helpompaa olla armollisempi muita kuin itseään kohtaan ja tämä roolien vaihto voi auttaa omien asenteiden muuttamisessa.

Toisinaan harjoittaja saattaa meditaatiossa päätyä suorittamaan jotain meditaatiotekniikkaa liian innokkaasti ja liikaa yrittäen. Aie tässä kaikessa on kaunis: harjoittaja toivoo meditaatioharjoituksensa syvenevän nopeasti ja kantavan hedelmää. Tämä on erityisen tyypillistä samadhi-harjoituksen kaltaisissa meditaatioissa, joita määrittelee ajatus johonkin rauhalliseen tai keskittyneeseen tilaan pääsemisestä. Valitettavasti liiallinen yrittäminen tai intensiivinen halu eivät kuitenkaan auta samadhin syvenemisessä. Tarpeettoman intensiivisen yrittämisen ja tahdonvoiman käyttämisen saattaa tunnistaa esimerkiksi siitä että pakottaa hengitystään jonkinlaiseksi. Usein myös pyrkimys pitää huomio hengityksen parissa liian tiukalla otteella johtaa suurempaan rauhattomuuteen ja sen myötä hyvin pian turhautumiseen. Kun yritystä on liikaa, rauhallinen mielen ykseys alkaa tuntua pian mahdottomalta tavoitteelta.

Toisinaan ihmiset pyrkivät ratkaisemaan yrittämisen dynamiikkaan liittyvät ongelmat luopumalla yrittämisesta, tavoitteista tai jostain tietystä meditaatiotekniikasta lopullisesti.Tässä lapsi kuitenkin helposti heitetään menemään pesuveden mukana, sillä taitavan yrittämisen ja tavoitteiden soveltaminen on hyödyllinen taito meditaatiossa ja elämässä. Yhtenä meditatiivisena keinona muiden joukossa yrittämisen vähentäminen nollaan voi olla hyödyllinen lähestymistapa, erityisesti jos taipumuksena on yrittää liikaa. Harjoittaja voi huomioida miltä tämä tuntuu, ja tutkia mikä on minimimäärä yrittämistä jonka avulla huomio voi seurata hengitystä. Oikealle yrittämiselle ei ole mitään vakiomäärää, se vaihtelee mielen olosuhteiden mukaan. Jossain tilanteessa energisempi tahtotila voi olla hyödyllinen, toisinaan voi kokeilla yrittämisen vähentämistä minimiin. Buddha vertaa oikeaa yrittämisen määrää luutun kielen virittämiseen: jos se on liian kireä, se katkeaa. Jos se on liian löysä se ei soi.

Toisinaan liiallinen yrittäminen heijastuu myös jännityksinä kehossa. Onkin hyödyllistä antaa muodollisen harjoituksen alussa kunnolla aikaa kehon jännitysten rentouttamiselle. Kehoa voi skannata ja erityistä huomiota kannattaa antaa yleisimmille jännityksen paikoille, kuten esimerkiksi pallealle, hartioille, niskalle, leualle ja kasvojen lihaksille.

Kolmas seikka, jota harjoituksessa kannattaa vaalia, on kaunis tai miellyttävältä tuntuva hengitys. Samadhi syvenee kun huomio voi todella levätä hengityksen parissa ja uppoutua kehon tuntemuksiin. Huomion on helpointa syventyä hengityksen pariin silloin kun se tuntuu fyysisesti hyvältä. Tämän takia onkin tärkeää tulla tietoiseksi ja oppia vaalimaan hyvänolon ja onnellisuuden tunteita harjoituksessa. On myös hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen mitkä olosuhteet synnyttävät miellyttäviä tunteita kehossa. Alussa mainittu hyväntahtoinen tai ystävällinen asenne harjoituksessa auttaa tässä. Samoin kehon rentous synnyttää mielihyvän tunteita.

Myös huomion jatkuvuus kohteen parissa synnyttää itsessään mielihyvää. Tässä mielessä jo pelkkä huomion säilyttäminen kohteessa auttaa harjoituksen syvenemisessä. Hengitystään voi myös muokata miellyttävämmäksi hienovaraisesti kokeilemalla minkälaiset muutokset tuntuvat hyviltä. Tämä voi tarkoittaa hengityksen pidentämistä tai lyhentämistä, syvempää tai pinnallisempaa hengitystä tai jotain muuta. Jos huomaa hengityksessään tarpeettomia jännityksiä voi antaa niiden rentoutua. Usein myös hengitykseen liittyvistä mielikuvista voi olla merkittävää hyötyä samadhille. Esimerkiksi ajatus siitä että hengitys ympäröi koko kehon ei välttämättä ole rationaalisesti perusteltavissa. Joillekin se voi kuitenkin avata miellyttävän kokemuksen jossa hengitys aistitaan kaikkialla kehossa.

Kun huomaa mielihyvän tunteita kehossaan, voi antaa huomion levätä kevyesti niiden parissa. Jälkikäteen voi pohtia mitkä olosuhteet johtivat näiden tuntemusten ilmestymiseen. Nämä olosuhteet voivat olla meditaatiossa syntyneitä, tai arkisessa toiminnassa tapahtuneita. Esimerkiksi voi huomata kuinka myötätuntoinen tai antelias teko jää vaikuttamaan kokemukseen ja siihen miltä hengitys tuntuu.

Advertisements