You are currently browsing the monthly archive for joulukuu 2015.

Artikkeli esittelee Vihreä Buddha -dharmaryhmän Ilmastokirje-projektia ja hahmottelee buddhalaisen ympäristöaktivismin mahdollisuuksia.

 

Buddhalaisuuden on noustava oikeudenmukaisuuden puolustajaksi maailmassa, sen on oltava omantunnon ääni niille sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten vääryyksien uhreille, jotka eivät voi nousta puhumaan omasta puolestaan. Tämä on oman aikamme haaste buddhalaisuudelle.

– Bhikkhu Bodhi A Challenge to Buddhists

 

Joukko meditaatioharjoittajia kokoontuu aurinkoisena kevätaamuna Helsinginkadulle valoisaan olohuoneeseen meditoimaan ja keskustelemaan ilmastonmuutoksesta sekä kansalaisaktivismista. Tilaisuus on Vihreä Buddha -ryhmän toukokuussa 2015 järjestämä ilmastokirjetyöpaja. Vihreä Buddha määrittelee itsensä ilmasto- ja ympäristöaktivismille omistautuneeksi dharmaryhmäksi, jonka tarkoituksena on kehittää osallistuvan buddhalaisuuden muotoja ja tuoda ympäristö- ja kansalaisaktivismia osaksi buddhalaista harjoituskenttää.

Työpajan tarkoituksena on lähteä kirjoittamaan yhteisprosessina kirjettä tulevalle maatalous- ja ympäristöministerille. Tapahtumaa suunniteltaessa ministerinsalkut ovat vielä jakamatta, mutta projektin edetessä uudeksi maatalous- ja ympäristöministeriksi varmistuu keskustan Kimmo Tiilikainen.  Tarkoituksenamme on ottaa yhteisesti kirjoitetussa kirjeessä kantaa COP21 ilmastokokoukseen Pariisissa ja vaatia Suomelta kokouksessa edistyksellisempää, viisaampaa ja myötätuntoisempaa ilmastopolitiikkaa.

Aikomuksenamme on tehdä kirjeestä adressi ja kerätä siihen meditaatioharjoittajien allekirjoituksia myös muista buddhalaisista yhteisöistä. Tarkoituksenamme on myös käydä uskontodialogista keskustelua ja kannustaa muita perinteitä ja ruohonjuuritason yhteisöjä kirjoittamaan omien uskonnollisten traditioidensa eettisistä lähtökohdista samankaltaisia adresseja, jotka aiomme luovuttaa myöhemmin syksyllä maatalous- ja ympäristöministeri Tiilikaiselle.

Työpajan aamupäivä on omistettu meditaatiolle ja reflektiolle. Yksi päämääristämme on löytää kokemuksellinen ja henkilökohtainen emotionaalinen yhteys ilmastokysymyksiin ja ongelmiin. Ilmastopsykologiasta kirjoittavan George Marshallin mukaan ilmastoliike tarvitsee koskettavia narratiiveja ja tunteita puhuttelevia tapoja jäsentää ilmastonmuutoksen todellisuutta inhimillisellä tasolla. Yksi ilmastokeskusteluun liittyvistä ongelmista on tieteellisen ja rationaalisen lähestymistavan painotus ilmastokysymyksissä. Tämä lähestymistaspa  rajaa ilmastodiskurssin sävyltään kliinisen abstraktiksi ja teoreettiseksi. Tieteen piirissä teoreettisuus ei muodosta ongelmaa, mutta poliittisen aktivismin kannalta konkreettinen tarttumapinta ja mahdollisuus samaistua esimerkiksi ilmastopakolaisten tai tulevien sukupolvien väistämättömiin kärsimyksiin jää vähäiseksi, jos keskustelun pääasiallisena fokuksena on hiilidioksidipäästöjen hiukkasmäärät tai sähkön tuotantomuodot. Sen lisäksi, että solidaarisuus ja kyky samaistua on tärkeää poliittisen vaikuttamisen ja aktivoitumisen kannalta, se on myös merkittävää buddhalaisesta näkökulmasta empatiakyvyn ja myötätunnon syvenemiselle.

Massiivisen ympäristökatastrofin kokemuksellinen ja kokonaisvaltainen kohtaaminen on myös psykologisesti haastavaa: on lamaannuttavaa ja potentiaalisesti murskaavaa pysähtyä miettimään esimerkiksi seuraavan sadan vuoden mahdollisia kehityskaaria nykyisen tieteen ja ilmastopolitiikan valossa. Yksittäisen ihmisen realistiset poliittiset vaikutusmahdollisuudet jäävät helposti tuntumaan myös täydellisen mitättömiltä näiden ongelmien edessä. Buddhalaisen psykologian ytimessä on kuitenkin kärsimyksen avoin ja suora kokemuksellinen kohtaaminen, sekä siitä vapautuminen viisaan ymärryksen kautta. Haluamme  soveltaa näitä meditatiivisia lähestymistapoja ilmastokysymyksiin ja aktivismiin, sekä tutkia kuinka  kohdata 2000-luvun ympäristöongelmien realiteetit lamaantumatta tai menettämättä omaa henkistä tasapainoamme ja hyvinvointiamme. Buddhalaisesta meditatiivisesta perinteestä kumpuavat ideaalit  kannustavat harjoittajaa ulottamaan myötätuntonsa kaikkiin eläviin olentoihin. Buddhalaismunkki ja aktivisti Bhikkhu Bodhi huomauttaa kuitenkin kriittisessä esseessään A Challenge to Buddhists, kuinka nämäkin ylevät ideaalit voivat helposti jäädä yksittäisen harjoittajan henkilökohtaisiksi meditatiivisiksi kokemuksiksi, jotka eivät löydä konkreettista ilmaisuaan tai toiminnallista muotoaan maailmassa. Työpajassa haluamme tutkia, miltä näiden ideaalien toteuttaminen voisi näyttää nykymaailmassa yhteiskunnallisen- ja ympäristöaktivismin kontekstissa. Vaikka painotammekin työpajassamme kokemuksellisen myötätunnon merkitystä, haluamme myös viestimme perustuvan tieteelliselle tutkimukselle.

Aloitamme työpajan ohjatulla meditaatiolla sekä Joanna Macyn  mielikuva- ja kirjoitusharjoituksella, jossa pyritään hahmottamaan oman ympäristöaktivismin ja toiminnan syitä ja seurauksia, sekä erityisesti näihin liittyviä tunteita. Harjoitusten jälkeen puramme niistä nousseita kokemuksia ja ajatuksia  ryhmäkeskustelussa. Iltapäivällä siirrymme ideoimaan kirjeen sisältöä ja muotoa buddhalaisen arvomaailman, ilmastotieteen, sekä kirjeen rakenteen ja retoriikan suhteen. Osallistujat jakautuvat kahteen ryhmään, jotka alkavat työstää tahoillaan omia kirjeitään. Työpajan viimeisessä osioissa luemme vielä keskeneräiset tekstit läpi, ja alamme koota niistä osia varsinaiseen kirjeeseen.

Työpajan ja kirjoitusprosessin aikana esiin nousee huvittavia ongelmia: suuri osa ryhmämme buddhalaista meditaatiota aktiivisesti harjoittavista henkilöistä ei erityisesti määrittele itseään buddhalaisiksi. Joudumme hiomaan sanamuotoja tarkkaan, ettei adressimme rajaisi muita potentiaalisia allekirjoittajia ulkopuolelleen. Työprosessi on kokonaisuudessaan tiivis, muoto toimiva ja keskustelu aktiivista. Kirjeistä ei kuitenkaan tule valmiita työpajan aikana, joten kokoamme osallistujista kirjoittajaryhmän, joka jatkaa kirjeen työstämistä ryhmäprosessina verkossa jaetun yhteisdokumentin avulla.

Työpaja jää kokonaisuudessaan tuntumaan osallistujien ja fasilitoijien mielestä onnistuneelta. Olimme suunnitelleet päivää vapaan kokeilun hengessä, sillä valmiita muotoja tai vastauksia sille, miltä buddhalaisesta arvomaailmasta nouseva ympäristövaikuttaminen saattaisi näyttää, ei ole. Visio buddhalaisen aktivismikulttuurin rakentamisesta on laaja ja pitkäjänteinen. Viitekehyksenä se tuntuu kuitenkin mielekkäältä, sillä pienen ryhmän yksittäisen projektin vaikutusmahdollisuudet jäävät väistämättä rajalliseksi ja toiminta tuntuu merkityksellisemmältä kun sen hahmottaa osaksi laajempaa kokonaisuutta ja jatkumoa.

 

Mainokset

Klikkaa lintua, näe @keskitiedharma twitterissä

%d bloggers like this: