Mitä meditaatio on sinulle?

Ja taas uusi retriitti käynnissä, tällä kertaa opettajana on Martin Aylward. Tutustuin Martiniin ensimmäistä kertaa vuonna 2003 Ranskassa järjestettävällä dharma yatralla, kaksi viikkoa kestävällä meditaatiovaelluksella Etelä-Ranskan Pyreneillä.

Yatra on melko kansainvälinen tapahtuma, jolle osallistuu vajaa parisataa ihmistä. Päivät aloitetaan istumameditaatiolla, jonka jälkeen syödään aamiaista ja pakataan teltat kasaan. Tavaroitaan ei tarvitse kantaa, vaan tätä varten on oma auto, kuten myös ruokaa, vettä ja keittiövarusteita varten. Vaellus tapahtuu hiljaisuudessa ja päivän kuumimpaan aikaan pidetään lounastauko sekä usein jonkinlaista ohjelmaa, kuten keskustelupiirejä, joissa käsitellään usein meditaatioon tai hengelliseen elämään liittyviä teemoja. Iltapäivä kävellään jälleen ja illallisen ja leirin pystyttämisen jälkeen ohjelmaan kuuluu meditaatiota ja opetuspuhe sekä usein myös yleistä yhdessäoloa ja musiikkia.

Olin todella innoissani yatrasta kun osallistuin sille ja huomaan innostuvani edelleen kun kirjoitan siitä, luonto, meditaatio-opetus, hiljaisuus ja ihmiset olivat mahtava yhdistelmä. Kun myöhemmin palasin Suomeen meuhkasin siitä niin äänekkäästi muutamille ystävilleni että hekin päättivät osallistua tapahtumaan seuraavana vuonna, ja muutamaa vuotta myöhemmin päädyimmekin yhdessä perustamaan Nirodhaa. Jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, oppia meditoimaan ja vaeltaa luonnossa, etkä vielä tiedä mitä tekisit heinä-elokuun vaihteessa, suosittelen yatralle ilmoittautumista.

Martin ei ole enää  aktiivisesti mukana järjestämässä yatroja, sillä hän pyörittää nykyään Moulin de Chaves-nimistä meditaatiokeskusta Ranskassa. Martinin tämänhetkisen retriitin teema on koko elämän kattava meditaatioharjoitus.

Huomaan yatrasta tai retriiteistä kerrottuani, että kaikki kuvaukseni tuntuvat jäävän jotenkin ulkokohtaisiksi, koska ne keskittyvät lähinnä tapahtumien konkreettisiin piirteisiin. On vaikeampaa selittää miltä meditaatio tai mielen hiljentyminen tuntuu ja miksi se jo itsessään on arvokasta. Olen myös toisinaan huomannut kertoessani meditaatiosta tai retriiteistä ihmisille, että on vaikeaa päästä vallitsevien hengellisyyteen tai meditaatioon liittyvien ennakkoluulojen läpi. Luulen, että meditaatio assosioidaan uskontoon, ja uskonto taas nähdään pelkistetysti joko oopiumina kansalle tai muuten epärationaalisena ja älylliselle ihmiselle vieraana toimintana.

Loppukaneettina siis tämä linkki englanninkieliselle wikipedia-sivulle, jolle on kerätty muutamia meditaatioon liittyviä tutkimuksia. Sivun määritelmä meditaatiosta on mielenkiintoinen: ”Meditaatiolla viitataan myönteisten tekijöiden kehittämiseen elämässään joko harjoitusjaksojen aikana tai arjessa. Meditaatiota voi verrata urheiluun, jossa harjoituksella kehitetään harjoitettavaa ominaisuutta.”

Mitä mieltä sinä olet tästä määritelmästä?

Luurangot ulos kaapista

”Minä suren tuhansia menetettyjä ja kallisarvoisia elämiä, mutta en iloitse yhdenkään kuolemasta, en edes vihollisen. Se että vastaa vihaan vihaalla moninkertaistaa vihan, ja tuo lisää syvää pimeyttä tähän jo ennalta tähdettömään yöhön. Pimeys ei voi karkoittaa pimeyttä: vain valo voi tehdä sen. Viha ei voi karkoittaa vihaa: vain rakkaus voi tehdä sen.”  Martin Luther King, Jr

Yllä oleva kommentti saattaa kuulostaa naivilta, mutta entä sitten Alexander Stubbin toive siitä, että maailma olisi Osaman kuoleman jälkeen turvallisempi? No, Stubbin niin sanottu toive lienee ollut lähinnä diplomaattinen, kai hänkin todellisuudessa hahmottaa turvallisuuden ongelman olevan rakenteellinen, eikä jostain yksilöstä johtuva.

Rakenteelliset ongelmat voidaan jakaa alkeellisesti tämän postauksen tarkoituksia varten ulkoisiin, joista esimerkkinä voi toimia suurvaltojen ulkopolitiikka, sekä ihmisen sisäisen elämän rakenteisiin, joita King puolestaan pyrkii valottamaan. Nämä ovat vuorovaikutuksessa, Amerikan aggressiivinen ulkopolitiikka Lähi-idässä auttaa luomaan ihmisiä joiden sisäisen elämän rakenteet ovat samankaltaisia kuin Osamalla. Vastavuoroisesti ihmisten sisäinen maailma ylläpitää muunmuassa kulutusyhteiskunnan ulkoisia rakenteita. Tätä aasinsiltaa myöten pääsemmekin taas jouhevasti retriittikeskuksen arkeen, jonka ulkoisten puitteiden on tarkoitus tukea sisäisen elämän tutkimista.

Gaia Housen meditaatioretriittien aikataulut jakautuvat istuma- ja kävelymeditaatioihin. Kävelymeditaatiota varten on oma huoneensa, ja nykyisin tuossa huoneessa säilytetään myös luurankoa.

Tässä ote ilmoitustaululla olevasta viestistä:

”Hyvät ystävät,

Olemme hiljattain saaneet ihmisen luurangon lahjoituksena eräältä Gaia Housen harjoittajalta, joka on lääketieteen opiskelija.

Kuoleman kontemploiminen on yksi dharmaopetusten keskeisistä harjoituksista ja niinpä olemme sijoittaneet luurangon kävelymeditaatiohuoneeseen jotta kaikki voivat hyödyntää sitä harjoituksessaan.”

Harjoituksen, sikäli kuin sitä täällä sovelletaan, on tarkoitus olla keino irtipäästämiseen sekä ajan ja elämän priorisoimiseen. Mikä onkaan tärkeintä? Mikä on paras tapa elää?

Pähkinöitä purtavaksi

Tänään on ollut aika kiireinen päivä. Suoriuduin ensimmäisestä soolokokkauksesestani lähes kunnialla, valmistin lounaan ja päivällisen 72:lle. Täällä on tällä hetkellä käynnissä Catherine McGeen kolme päivää kestävä hiljainen retriitti. Roukalistalla oli pähkinämureketta ja punakaalia riisin kera, tosin ateriakokonaisuus toimii mielestäni vielä paremmin perunaamuusilla. Alla oleva resepti on 25:lle, pientalouksien kannattaa skaalata mittasuhteita tarpeen mukaan tai varmistaa että pakastimessa on sopivasti tilaa.

Eilen vietimme Annin kanssa vapaapäivää kävelemällä peltojen halki Newton Abbottiin, joka on läheinen pikkukaupunki. Siitä eteenpäin seurasimme joen vartta merta kohden, kävelyreitti kulki aivan rantaa pitkin ja on avoin vain vuoroveden ollessa matalla. Emme päässeetkään aivan päämääräämme Teignmouthiin saakka koska vuorovesi alkoi lounaan jälkeen olla jo liian korkealla, joten päätimme palata toista reittiä takaisin

Joenvarsi ei ollut aivan niin hieno kun olin alun perin kuvitellut, alhainen vuorovesi paljasti rahkalevän lisäksi huomattavan määrän tölkkejä, muovipulloja ja muuta jätettä. Reittiä kehunut ystävä mainitsi myöhemmin, ettei pidä kävely-ympäristön kauneutta kovinkaan tärkeänä ja sanoi kävelevänsä yhtä mieluusti teollisuusalueilla kuin luonnossakin. Minun on myönnettävä tämän lähestymistavan käytännöllisyys, vaikka se ei kuvaakaan omaa suhdettani luontoon ja teollisuusalueisiin.

Huomasin nettihesarin pääkirjoituksessa puhuttavan intuition ja hiljentymisen sisällyttämisestä kouluopetukseen. Onko maailma muuttumassa, vai onko kyseessä vain yksittäisen tutkijan ääni joka hukkuu jonnekin valtavirtaan? Mitä luulet?

Pähkinämureke 25:lle

7 keskikokoista sipulia

300g herkkusieniä

1.5kg pähkinöitä (60 % maapähkinöitä, loput esim. saksanpähkinöitä ja cashewta)

750g kaurahiutaleita

n.1.5 l kasvislientä

Öljyä

Yrttejä

Suolaa ja pippuria

Hienonna pähkinät tehosekoittimessa, tuntuu olevan makuasia haluaako ne ajaa aivan hienoksi vai jättää hieman karkeammaksi. Valmista kasvisliemi johon voi lisätä mausteet. Sekoita kaurahiutaleet, pähkinät, sipulit ja sienet keskenään, kaada nestettä joukkoon niin että sekoitus alkaa sitkostua kiinteäksi taikinaksi. Painele taikina öljyttyyn uunivuokaan ja paista noin 45 minuuttia 180°c:ssa.

Punakaali-omena-pata 25:lle

Punakaalia 1.75kg

Sipulia  1-1.5kg

Valkosipulia 4 kynttä

Omenoita 750g

Rusinoita 250g

Sokeria 2 rkl

Balsamiviinietikkaa

Kasvislientä 750ml

Kanelia 2 tl

Omenamehutiivistettä 3dl

Paista sipuli ja valkosipuli sokerin kanssa. Lisää sen jälkeen muut ainekset. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta kaali kypsäksi.  Omenamehutiivistettä voi lisätä maun mukaan.

Meditaatio ja kulutusyhteiskunta

Vietin vuoden ensimmäiset kolme kuukautta täällä Gaia Housessa meditaatioretriitillä. Se on verrattaen pitkä aika ja ennen lähtöäni joidenkin tuttujeni olikin vaikea ymmärtää miksi kukaan haluaisi ikinä tehdä mitään sellaista. Yritän tässä ja tulevissa postauksissa avata aihetta ulkopuolisten lähteiden avulla sekä kertoa omista vaikutelmistani.

Meditaatiosta kirjoitetaan hyvin erilaisia asioita, haluankin väärinkäsitysten välttämiseksi määritellä tässä hieman sitä miten itse sen ymmärrän. Meditaation yhtenä tarkoituksena on oppia ymmärtämään oman mielensä toimintaa. Esimerkki tästä on tämä hesarin artikkeli, jossa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan päiväunelmointi tekee ihmisestä onnettoman. Tuntematta artikkelin taustoja sen tarkemmin uskoisin jutun liittyvän mindfulness-tekniikoiden tutkimukseen, jotka ovat yksi osa buddhalaisia meditaatiotekniikoita.

Artikkelissa todetaan: ”Tulokset osoittivat, että mielen harhailu on erittäin yleistä. Lähes 50 prosentissa yhteydenottokerroista ihmiset ajattelivat jotakin muuta kuin mitä he olivat tekemässä. Toinen merkittävä tulos oli se, että päiväunelmointi ennustaa ihmisen onnellisuutta paremmin kuin se, mitä he tekevät. Toisin sanoen mitä enemmän ihmisten mieli harhailee asioihin, jotka eivät liity käsillä olevaan tehtävään, sitä ikävämmältä heistä tuntui.”

Samaan aikaan toisaalla: ”Uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen kasvusta seuraa nykyisten kehitystrendien mukaan tulevaisuudesta lisääntyvää niukkuutta. Niukkuus kiristää kilpailua resursseista, mikä tarkoittaa, ettei kaikille riitä uusiutumattomia resursseja niiden haluamaa tai tarvitsemaa määrää. Uusiutumattomien luonnonvarojen niukkuuden tiedetään näytelleen osaa monissa konflikteissa kautta historian…”

Kulutusyhteiskunnan keskeinen teesi on, mitä enemmän tai mitä parempia asioita sinulla on, sen tyytyväisempi olet. Tämä on varma tie ekologiseen helvettiin. Teesi on kuitenkin yllä olevan tutkimuksen valossa virheellinen, onnellisuus ei varsinaisesti perustu siihen mitä kenelläkään on, vaan omaan sisäiseen kokemukseen, läsnäoloon ja mielen laatuun. Kun ottaa huomioon maailman väestönkasvun vaikuttaa siltä, että meillä tulee olemaan jatkossa entistä vähemmän kulutettavia resursseja yksilöä kohti. Tämän takia onkin ensiarvoisen tärkeää pyrkiä kehittämään tietoisuustaitoja, ei ainoastaan yksilötasolla, vaan myös yhteiskunnan tasolla. Asian syvällinen ymmärtäminen vaatii kuitenkin omistautumista ja aikaa, yksittäinen kokeilu tai artikkelin lukeminen ei vielä muuta kenenkään elämää.

Yksi hyvä mahdollisuus asian tutkimiselle on Nirodhan tuleva heinäkuun retriitti. Jos et pääse retriitille, tai vaikka pääsisitkin, voit myös harjoittaa läsnäoloa nyt, tässä hetkessä ja tutkia miten se vaikuttaa onnellisuuteesi. Tässä linkki buddhalaismunkki Thanissaro Bhikkhun opetuspuheeseen aiheesta.

Vapaapäiviä, luontokuvia ja meditaation tulevaisuus lännessä.

Talo tuntuu nyt hieman tavanomaista aktiivisemmalta, sillä täällä on käynnissä vuotuinen työretriitti. Sen aikataulu poikkeaa hieman muista retriiteistä: osa meditaatioista on korvattu hiljaisilla työrupeamilla, retriitin hinta on myös edullisempi. Työvoimaa käytetään hyväksi maalaus- ja siivousurakoiden suorittamiseen, sekä suurempiin puutarhaprojekteihin.

Tänään olen viettänyt vapaapäivää, olen lähinnä levännyt, lukenut sekä viettänyt aikaa muiden työntekijöiden kanssa. Eilen kävimme Annin ja erään toisen työntekijän kanssa Dartmoorilla, se on lähellä sijaitseva ylänköalue, jonka kivinen maasto ja vaivainen kasvisto muistuttaa paikoitellen hieman Lappia. Porojen sijaan siellä on tosin poneja ja hevosia. Alla Annin kuvia Dartmoorilta.

Työhönperehdytykseni on päättynyt, ja itseäni edeltävä vapaaehtoistyöntekijä on lähdössä yhteisöstä pois. Se tuntuu hieman haikealta, mutta on osa Gaia rakennetta. Täällä on tavanomaisesti kahdeksan vapaaehtoistyöntekijää jotka sitoutuvat puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen kestävään työpalvelukseen ja yhteisöasumiseen. Se tarkoittaa käytännössä että ihmisiä saapuu ja lähtee tasaisin väliajoin ja uusia tulee tilalle. Tässä on puolensa: järjestely pitää yhteisöasumisen raikkaana, eikä aloittaessaan oikeastaan voi olla varma kenen kanssa tulee asumaan ja työskentelemään vuoden kuluttua. Yhdessä asuminen ja työskentely tiivistää usein myös ystävyyssuhteita, ja siksi talossa onkin nyt hieman haikea ilmapiiri edeltäjäni lähdön myötä.

Perehdytysvaiheen aikana olen tutustunut muiden työntekijöiden toimenkuviin sekä omiin tehtäviini. Olen pääasiallisesti kokkina ja vastaan aterioiden valmistamisesta ja raaka-aineiden tilaamisesta. Omien tehtäviensä lisäksi kaikki vapaaehtoiset auttavat myös retriittien avaus- ja lopetuspäivien järjestelyissä. Joka päivä joku meistä toimii myös päivystävänä on-call koordinaattorina joka herää kuudelta valmistamaan aamiaisen kaikille, tarkistaa hiirenloukut, vastaa retriittiläisten kyselyihin, soittaa putkimiehen paikalle kun vesiputket halkeavat ja yrittää ylipäänsä pitää langat käsissään. Jonain päivinä tämä on hyvin yksinkertaista ja toisinaan taas haastavampaa. Tänään täällä oli määrä olla kuuden tunnin vesikatkos johon varauduttiin kaikin keinoin, mutta joka ei ilmeisesti sitten toteutunutkaan.

Varsinaiset työtehtäväni tuntuvat tutuilta, olen tottunut samankaltaisiin töihin Nirodhan retriittien myötä, täällä kaikki tapahtuu vain hieman suuremmassa mittakaavassa. Vapaaehtoiset ovat hakeutuneet Gaiaan halusta auttaa ja tukea retriittien järjestämistä, tämä vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin.

On myös kiinnostavaa nähdä sisältäpäin kuinka tämänkaltainen retriittikeskus käytännössä toimii. Meditaation harjoitus on buddhalaisuuden historiassa perustunut pääsääntöisesti luostariperinteeseen, omistautuneet harjoittajat ovat enimmäkseen olleet munkkeja ja nunnia. Nykyisin buddhalaisuuden rantauduttua länteen tilanne on muuttunut huomattavasti ja valtaosa meditoijista onkin maallikkoharjoittajia. Tämä tarkoittaa myös muutosta instituutioiden tasolla, Gaia on yksi kokeilu monien muiden joukossa, osittain kaupallinen ratkaisu joka pyörii pitkälti myös omistautuneiden vapaaehtoisten voimin. Buddhalainen meditaatio on lännessä edelleen hyvin nuori ilmiö, ja on mielenkiintoista nähdä missä eri muodoissa se voisi juurtua osaksi länsimaalaista kulttuuria. Tämä blogi on yksi ikkuna tuohon ilmiöön.

Martine Batchelorin haastattelu

Stephen ja Martine Batchelorin viikonmittainen meditaatioretriitti päättyi tänään. Pyysin muutamia päiviä sitten Martinelta lyhyttä haastattelua tätä blogia varten ja ilokseni hän suostui. Tapasimme eilen illalla Gaian opettajien siivessä.

Olette omistaneet suuren osan elämästänne meditaation harjoittamiselle, ensin buddhalaisena nunnana Aasialaisessa luostariympäristössä ja myöhemmin maallikkona ja opettajana lännessä. Minkä takia harjoitatte meditaatiota?

Martine: Harjoitan meditaatiota kehittääkseni viisautta ja myötätuntoa.

Onko länsimaisten ihmisten suhtautuminen meditaatioon mielestänne muuttunut siitä kun aloititte meditaatioharjoituksen?

Martine: Ei oikeastaan, ihmisten kiinnostuminen ja syyt harjoittaa jakaantuvat edelleen samoihin ryhmiin kuin ennenkin. Ihmiset tulevat meditaation pariin ja haluavat kehittää viisautta ja myötätuntoa, tai sitten heillä on jotain ongelmia elämässään joihin he etsivät ratkaisua. Osa ihmisistä kiinnostuu myös meditaatiosta koska he haluavat kokea erikoisia meditatiivisia mielentiloja.

Teidän oma tapanne opettaa buddhalaista meditaatiota on hyvin maanläheinen ja epäuskonnollinen. Voin kuvitella, että se on hyvin erilainen verrattuna buddhalaiseen kulttuurin jonka keskellä elitte Aasiassa. Tuntuuko teistä että länsimaalaisen maallistuneen buddhalaisuuden myötä saatetaan menettää jotain keskeistä?

Martine: Asuessani Koreassa vuosina 1975-1985 se oli vielä verrattaen köyhä maa. Silloin uskonnollisuus ja seremoniat olivat minimissään temppeleissä. Aamuisin ja iltaisin tehtiin kolme kumarrusta, ruokailun yhteydessä oli seremonia ja resitaatiota oli parikymmentä minuuttia päivässä. Seremoniat eivät ylipäänsä olleet suuressa roolissa ja pääpaino oli istumameditaatiolla.

Lähdettyäni Koreasta buddhalaisuuden harjoitus näyttää tulleen uskonnollisemmaksi. Nykyisin esimerkiksi kumartamisesta on muodostunut oma harjoituksensa ja se on saanut suuremman roolin kuin mitä sillä aiemmin oli.

Lännessä eri harjoitusperinteet säilyvät eri ryhmien kautta. Jotkut perinteet säilyttävät kaikki aasialaisen buddhalaisuuden seremoniat mutta toisia ihmisiä seremoniallisuus ja antaumuksellinen uskonnollisuus eivät puhuttele ja he hakeutuvat sellaisiin ryhmiin joissa nämä elementit ovat minimissään. On myös hyvä muistaa että Buddhan aikoihin seremonioilla ei ollut kovin suurta roolia harjoituksessa. Munkkisäännöstö resitoitiin kahdesti kuukaudessa mutta pääpaino oli meditaation harjoittamisella.

Seremonioiden kasvun määrä näyttää liittyvän myös maan vaurastumiseen. Sen lisäksi että seremoniallisuus lisää yhteisöllisyyden tunnetta se voi myös toimia välineenä varainkeruulle. Resitaatio puolestaan voi toimia myös muistutuksena omista pyrkimyksistä mutta jos ei ymmärrä mitä resitoi niin en tiedä mikä sen hyöty silloin on.

Puheissanne ja kirjoissanne käytätte usein esimerkkeinä konfliktitilanteita ja hankaluuksia muiden ihmisten kanssa ja puhutte niistä kasvun ja oppimisen mahdollisuuksina  jotka ovat verrattavissa muodolliseen meditaatioharjoitukseen. Voitteko sanoa jotain tästä?

Martine: Retriitillä meditointi on omalla tavallaan suhteellisen helppoa, vaikka siihen täytyykin laittaa energiaa. Retriitillä harjoitetaan arkea varten. Voidaan ajatella että harjoituksessa on kaksi puolta, muodollinen istumameditaatio ja ei-muodollinen harjoitus jossa harjoitetaan kiinnostusta ja läsnäoloa toisten ihmisten kanssa.

Retriitillä harjoitetaan syvempää meditaatiota rajatummassa ympäristössä. Arjessa harjoitetaan laajempaa meditaatiota monipuolisemmassa ympäristössä. On tärkeää pyrkiä kehittämään molempia harjoitusmuotoja. Näin harjoittaja kehittää kolmea harjoitusmuotoa, silaa, samadhia ja panjaa (moraalia, rauhallisuutta ja viisautta) sekä retriitillä että arjessaan.

Eräs blogini lukija pyysi kuulla ohjeita siitä, kuinka ihminen voi elää rauhallisemmin kiireisen arkensa keskellä.  Kuinka vastaisitte hänelle?

Martine: Kun elät elämääsi on tärkeää pitää mielessä kuinka haluat tuoda tietoista läsnäoloa arkeesi. On pyrittävä kehittämään vakaata ja avointa mieltä jotta voisi elää rauhallisemmin.

Voit istua meditaatiossa vaikka kymmenen minuuttia ennen kuin aloitat päivän askareesi ja tarkkailla hengitystä tai kehosi tuntemuksia. Sitten lähdet arkeesi aikomuksenasi pysyä avoimena ja läsnäolevana. Jos huomaat ärsyyntyväsi tai tulevasi rauhattomaksi voit pysähtyä ja palata hetkeksi hengitykseesi.  Tee niin aina kun tunnet olosi stressaantuneeksi ja liian kiireiseksi.

Kun pidät lounastaukoa, tee siitä meditatiivinen tauko. Lähde työpöytäsi luota, jonnekin ulos jos mahdollista, istu 2-3 minuuttia hiljaa, kävele rauhallisesti ja istu vielä toiset 2-3 minuuttia ja syö lounaasi rauhassa ja tiedostaen, hiljaisuudessa jos olet yksin. Jos olet muiden kanssa, ulota läsnäolosi heihin ja keskusteluun kun puhut heidän kanssaan.

Kun olet saanut työsi tehtyä pidä taas muutaman minuutin tauko ja keskity vain hengitykseesi. Ja kodin askareissa voit olla täysin läsnä ruuanlaitossa ja tiskaamisessa. Kun juttelet muiden kanssa, voit opetella todella kuuntelemaan ja puhumaan tietoisesti.

Illalla kun menet sänkyyn, voit viettää muutaman minuutin tehden makuumeditaatiota, tarkkaillen hengitystä ja kehoa. Ja samoin aamulla ennen kuin nouset ylös sängystä.

Martine syntyi Ranskassa vuonna 1953 ja sai nunnavihkimyksen Koreassa vuonna 1975. Hän vietti seuraavat kymmenen vuotta nunnana ennen kuin palasi eurooppaan luovuttuaan luostarielämästä. Nykyisin hän asuu Ranskassa ja ohjaa retriittejä Euroopassa ja Amerikassa.

Martinen meditaatioon ja buddhalaisuuteen liittyviä lyhyitä videoita voi katsella täältä.

Yhteisöelämää ja retriitin avauspäivä

Tänään täällä alkaa Stephen ja Martine Batchelorin viikon kestävä zen-retriitti. Batchelorit ovat mielenkiintoisia opettajia. Stepheniä voidaan pitää yhtenä länsimaisen buddhalaisuuden vaikutusvaltaisista ajattelijoista, joka puhuu agnostisen, kyseenalaistavan ja maallistuneen buddhalaisen perinteen kehittymisen puolesta. Martine puolestaan painottaa opetuksessaan meditaation tuomista arkeen sekä luovaa ja avointa suhtautumista nykyhetkeen ja kokemukseen. Molemmilla on pitkäaikainen harjoitustausta korealaisessa perinteessä.

Tuntuikin onnekkaalta, että he tarjoutuivat pitämään eilen vapaaehtoistyöntekijöille oman keskustelutuokion jossa keskityttiin erityisesti yhteisöasumisen haasteisiin ja hyötyihin. Oli mukavaa päästä tutustumaan heihin hieman enemmän, ennakkokäsitykseni Stephenin raskasmielisyydestä osoittautui virheelliseksi ja hän osoittautui lämpimäksi ja huumorintajuiseksi ihmiseksi. Luostaritaustansa lisäksi Batchelorit ovat eläneet myös länsimaalaisissa maallikkoyhteisöissä ja tuntevat hyvin yhteisöelämän vaikeudet.

Mitä nuo vaikeudet sitten ovat? Kaikkea sitä mikä ihmiselämässä yleensä aiheuttaa ristiriitoja: väärinkäsitykset kommunikaatiossa, erilaiset mielipiteet siitä miten asioiden pitäisi olla tai miten asioita pitäisi tehdä sekä se, että omien muuttuvien mielentilojen lisäksi olemme myös muiden ihmisten mielentilojen vaikutuksen piirissä. Yhteisöelämä, kuten keskustelussa todettiin, voi olla myös mahdollisuus oppia suhtautumaan muihin avoimemmin ja käyttäytymään taitavammin muiden kanssa, sekä oppia kasvamaan täydemmin omaksi itsekseen ja tukea myös muita tässä pyrkimyksessä. Keskustelu oli mielenkiintoista ja siitä jäi inspiroitunut olo.

Retriitti tosiaan alkaa tänään ja avauspäivä on tavanomaisesti kiireinen. Iltapäivän aikana paikalle saapuu noin 50 ihmistä, heidät otetaan vastaan, taloa ja sen käytäntöjä esitellään ensikertalaisille, illalla tarjoillaan ateria ja hiljaisuus alkaa opettajien pitämän johdantopuheen jälkeen. Osa retriittiläisistä saa oman huoneensa, toiset jakavat huoneen yhden tai useamman henkilön kanssa.

Lähden tästä järjestelemään asioita retriitin alkua varten, mutta pyrin kirjoittamaan retriitin kulusta lähipäivinä lisää.

Johdanto

Vuoden 2011 alkupuolella muutimme englantiin Gaia House -nimiseen retriittikeskukseen avovaimoni Annin kanssa. Monet ystävät ja perheenjäsenet olivat kiinnostuneita siitä mitä tulisimme tekemään ja millaista elämä retriittikeskuksessa on. Pyrin tässä blogissa kertomaan vapaaehtoistyöntekijän arjesta täällä sekä kuvailemaan retriittikeskuksen toimintaa yleisesti.

Gaia House on vuonna 1983 perustettu Insight Meditation-perinteen keskus joka järjestää hiljaisia meditaatioretriittejä vuoden ympäri. Länsimaalaisen Insight Meditation-liikkeen synty sijoittuu 1970-luvulle jolloin länsimaalaisia harjoittajia alkoi saapua kasvavissa määrin Aasian buddhalaisiin luostareihin. Osa harjoittajista jäi munkeiksi ja nunniksi joko Aasiaan tai uusiin eurooppalaisiin luostareihin, toiset palasivat länteen maallikkoina ja ryhtyivät opettajiensa kannustamina opettamaan meditaatiotekniikoita tavalla joka sopi länsimaalaiseen kulttuuriin.  Aasialaisen buddhalaisuuden palvonnallisista elementeistä sekä kulttuurisidonnaisista uskomuksista pyrittiin luopumaan, tarkoituksena oli palata buddhalaisten opetusten ytimeen. Lukuisat meditaatiotekniikat, läsnäolo, sisäinen tarkkailu, mielen rauhoittaminen ja keskittäminen sekä myönteisten mielentilojen kehittäminen hiljaisilla retriiteillä sekä arjessa muodostuivat harjoituksen keskeisiksi kulmakiviksi, jotka nähtiin yhteensopivina länsimaalaisen kyseenalaistavan ja rationaalisen mielenlaadun kanssa.

Kuulin Gaiasta vuonna 2003 matkustaessani Intiassa. Osallistuin tuolloin ensimmäistä kertaa kymmenen päivän hiljaiselle vipassana-meditaatioretriitille. Meditaatioharjoituksen maanläheisyys ja yksinkertaisuus puhutteli minua ja retriittikokemus oli antoisa ja vaikuttava, halusin perehtyä aiheeseen enemmän. Osallistujat olivat länsimaalaisia. Monet olivat harjoittaneet meditaatiota aiemminkin ja jotkut olivat myös toimineet vapaaehtoisina Gaia Housessa. Kuulin että Gaiaan on mahdollista tulla työretriitille tai vapaaehtoistyöhön. Työretriitti kuulosti hyvältä, tekisin viisi tuntia työtä päivässä asumista ja ruokaa vastaan ja työni ohella voisin meditoida ja osallistua retriiteille. Eurooppaan palattuani ilmoittauduin kolmen kuukauden työretriitille. Kolme kuukautta hiljaisuudessa tuntui seikkailulta, odotin sitä innolla.

Ensimmäisellä työretriitillä oli mahtavaa. Nautin hiljaisuudesta ja meditaatioharjoituksesta, pidin myös talosta ja ihmisistä. Gaiaan oli mahdollista hakea pidemmäksi aikaa vapaaehtoispalvelukseen, tällöin töitä ja vastuuta olisi enemmän ja mahdollisuus hiljaisuuteen ja meditaatioon olisi vähäisempää. Muutama vuosi sitten päätimme Annin kanssa hakea vapaaehtoistehtäviin. Anni on tehnyt töitä jo muutaman kuukauden ajan ja oma palvelukseni on nyt alkamassa kolmen kuukauden retriitin päätyttyä.

Suomessa vastaavia retriittejä ja meditaatioiltoja järjestää Nirodha-niminen yhdistys, jossa olen ollut aktiivisesti mukana sen perustamisesta lähtien. Nirodhan kotisivut löytyvät täältä.