You are currently browsing the monthly archive for elokuu 2011.
Olen kevään ja kesän aikana lukenut jälleen Primo Leviä. Levi oli Italialainen kemisti, juutalainen ja Auschwitzin selviytyjä joka purkaa teoksissaan kokemuksiaan keskitysleireiltä sekä havaintojaan ihmisyydestä. Yksi palava teema hänen kirjoituksissaan on tavanomaisten saksalaisten suhde juutalaisten kärsimyksiin. Levi kirjoittaa: “Yksi yleinen strategia tavanomaisten kansalaisten keskuudessa oli pyrkiä tietämään mahdollisimman vähän ja tämän takia esittämään mahdollisimman vähän kysymyksiä.” Hänen kirjoituksistaan piirtyy kuva yhteiskunnan lamaannuttamista, omiin heikkouksiinsa ja mukavuuksiinsa kääriytyneistä ihmisistä, jotka eivät halua tai uskalla toimia natsikoneiston keskellä. Vaikka hänen sävynsä on lämmin, hänen katseensa on samalla terävä ja kysymys ihmisen piittaamattomuudesta ja velttoudesta toisten kärsimysten edessä on periksiantamaton ja pistävä. Vaikka Levi puhuukin ihmisten tuomitsemisesta, siinä ei ole kyse katkerasta syyllistämisestä, vaan pikemminkin terveen arvomaailman ylläpitämisestä ja maailman muokkaamisesta paremmaksi.
Levin kysymysten intensiteetissä on jotain hyvin kaunista, vaikka ne saavatkin minut tuntemaan oloni epämukavaksi. Mitä itse teen ilmastonmuutoksen, ylikansoituksen ja ihmisoikeuskysmysten edessä? Tuskin tarpeeksi, mitä ikinä se olisikaan.
Asiaa käsiteltiin äskettäin päättyneellä boundless heart-retriitillä. Retriitin opetuspuheissa ja keskusteluryhmissä puitiin muunmuassa sitä, kuinka globaalit ongelmat ovat niin laajoja ja monisyisiä että ylipäänsä niiden ajatteleminen saattaa tuntua liian masentavalta ja kuormittavalta että siihen kannattaisi edes ryhtyä. Tämä on tietenkin tärkeä osa ongelmaa, ongelmat saattaisivat hyvinkin olla ratkaistavissa jos vain voisimme katsoa ongelmia tarpeeksi pitkään hajoamatta niiden alle tai kääntämättä katseitamme toisaalle.
Boundless heart-retriitin opetuspuheet ilmestyvät ennenpitkää dharmaseediin.
